Jakso 8 Spotify

This transcription is a conversation between two individuals discussing a book they have read. They talk about their expectations for the book, the plot twists, and the characters. One person liked the character development and the surprises in the story, while the other felt that some aspects were too much. They also mention the appearance of two new characters, describing them as albino with white hair and red eyes. Overall, they discuss their thoughts and reactions to the book. Se niinku pään sisällä on jotakin yhteyttä, ihan sisällä. Ai, tämä on niinku kuvittelema! Jatku, jatku, jatku! Ha ha ha ha ha! Ha ha ha ha ha! Ha ha ha ha ha! Mojallinen poiruosa. Tervetuloa kuuntelemaan meidän satasivua päivässä podcastin kahdeksantta jaksoa. Ja kolmatta kirjaa, johon sukelletaan. Hei jep. Viime jaksossa pistettiin pakettiin Akotar-sarjan kakkososa, ja unohtui kysyä, ehkä se oli ilmiselvää, mutta unohtui kysyä, että mihin siellä sä laitat sen kakkoskirjan näistä Akotar-kirjoista. No, ekaks. Ekaks on, mutta nyt kun me tätä jaksoa varten nyt aloin selaa tota kolmoskirjaa, ja itse asiassa joskus kun me olin ostamassa CC, meillä oli näitä CC kakkosia kirjakaukossa, niin sitten me rupesimme juttelemaan jonkun kanssa, jonkun random tyyppin kanssa, niin kirjakaukossa oli ihan sairaan kiva, kun me rupesimme juttelemaan niistä kirjoista, ja me juteltiin vaikka noin 20 minuuttia kaikista näistä fantasiakirjoista, niin se sanoi, että tämä kolmoskirja on sen lemppari, ja minä ihmettelin. Mutta nyt kun minä luen tätä uudestaan, tarvisin lukea tätä uudestaan, niin minä ajattelin, että tota hyvä kirja. Okei, koska minä olen nyt nähnyt tähän liittyen kahta kommenttia, siis ihan tässä viikon sisällä niin kahta kommenttia, että joko ihmiset ovat tykänneet tästä ihan hirveästi, että ne ovat olleet silleen, että tämä on jopa parempi kuin kakkososa, ja minä luulen, että ainakin sellaiset ihmiset, jotka tykkäävät siitä fantasiapuolesta erityisesti, niin ne varmaan tykkäävät tästä, koska tämähän menee aika paljon syvemmälle siihen fantasiaan itsessään. No se kakkonen keskittyy enemmän ihmissuhteisiin. Niin, se on kyllä totta, että tässä tapahtuu ja tässä on enemmän sitä tarinaa, ja saadaan myös vähän jollain tavalla päätöstä johonkin. Niin, ja tulee historiaa paljon enemmän ja kaikkea sellaista, mitä tämä on maailmanrakennusta. Mutta sitten myös olen nähnyt, että ihmiset eivät ole tykänneet tästä kirjasta niin paljon, sen takia, että tässä on, tai minä luin juuri tämmöisen kommentin, ketä olin juuri lukenut tämän, niin samoin, että hän ei niin paljon tykännyt tästä kirjasta, koska tässä tavallaan se fokus siitä Feirestä ja Rysantista siirtyi vähän pois, ja sitä ei enää niin paljon kiinnostanut esimerkiksi Feiren hahmo tässä, vaan alkoi enemmän kiinnostaa niin kuin Nesta ja eläin. Ja tavallaanhan se on ehkä myös vähän tämä kirjan tarkoitus, tai vähän niin kuin, että maailman ylipäätään nämä henkilöhahmot kasvaa, mutta silti se on myös kyllä totta, että tällainen Nesta tulee isompaan rooliin, ja ne saattaa alkaa kiinnostaa enemmän kuin se Feiren hahmo vähän niin kuin on, lennottuna niihin kahteen ensimmäiseen kirjaan. Kyllä se varmaan ihan sen kirjallinen tarkoitus on ollut nostaa näitä kahta hahmoa tulevaisuutta varten. Ja nyt tämmöisen alkupikku teaserin jälkeen sanotaan taas spoilervaroitus tässä kohtaa, eli jos et ole lukenut koko kirjaa, niin älä kuuntele näitä jaksoja ennen kuin olet lukenut koko kirjan loppuun, koska ei haluta piilota mitään, mutta halutaan ehkä myöskin mahdollisesti mehustella jotakin kohtia. Joo. Okei, mennäänkö sitten tähän kirjaan. Mitkä oli sun odotukset tälle kirjalle, kun se ennen loppuu? Mitä sä ajattelit, että tässä tapahtuu? No, nyt kun se lähti Feira sinne Tammlinin luokse, niin mieluun, että se on koko kirjan Tammlinin luona. Koko on kirjan luona. Me ihan ajattelimme, että viimeisen satan sivua, niin se pääsee takaisin sen Risaadin luo. Mä oon jotenkin ihan aivan satan varma siitä. Ja taas aivan väärässä. Aivan väärässä. Ja vähän niin kuin outoa, että miksi? Koska sehän tuntuu jotenkin oikein luontevalta, että meitä kidutetaan yksi kirja vähän niin kuin sillä Tammlinin luona, ja sitten sieltä olet sen viimeisessä satassa sivussa tapahtuu se, mitä sitten olen oottanut taas se jälleen näkyy Risaadin kanssa. Mä ajattelin, että se olisi ollut kierräkövä. Mutta ei ihan hirveää sanoa. En sitä ole jaksanut lukea. Mitä sinä ajattelit? No kun mun ajatus oli tässä edellisen kirjan lopussa, tai itse asiassa se oli siinä edellisen kirjan ehkä jossain keskivaiheilla sen 55-luvun jälkeen, mutta mä ajattelin, että se tässä kirjassa varsinaisesti tapahtuu, ja mä ehkä sanoinkin sinulle silloin siitä. Mä ajattelin, että tässä kolmannessa kirjassa sille Feerille tulisi Mating Bond myös sen Tammlinin kanssa. Mutta ehkä siinä kohtaa sitten kun tuli se loppukohtaus kakkos kirjassa, niin sitten mä en enää ole ajatellut sitä. Mutta siihen osti mä ajattelin, että tässä tulisi tällainen, että tulisi vähän niin kuin molempien kanssa, ja sen pitäisi valita vaan, että kummoinkaan se haluais olla. Okei. Mä olin just kysymässä, että miten sinä olet ajatellut, että se sitten jatkuu? Mä luulin, että se olisi vaan ollut sellainen käänne, mutta sitten tuo olikin isompi käänne, ja päät se lähti tänne. Jep. Niin, totta. Mutta ehkä jo ajattelin, että siellä olisi jotenkin, tai siis mä en tiedä oikein mitä mä odotin, että se Feer tekisi siellä, mutta mä en ajatellut, että se olisi siellä näin sala-agentti. Joo, että sillä oli ihan oikeasti joku agenda siinä, että siellä oli oikeasti suunnitelma, sillä oli mission, sen piti toteuttaa se, sillä oli tarkoitukset, kaikki, ja se oli aika cool. Se oli silleen niin kuin, että ei oikeasti mennyt sinne vaan turhanpäiväisenä. Niin hengailen ja vähän kuuntelee. Niin hengailen ja kuuntelee ja olla vähän silleen niin kuin sala-agenttina, vaan sillä oli oikeasti niin kuin, että mitä sinä haluaisit toteuttaa, että kun sinä olet sen tehnyt, niin se häippäisee. Niin, silloin kun sinä luit tätä kirjaa alkuun eka kertaan, niin oliko se silleen, että jees, do it, että tämä on hyvä, että se myrkyttää sitä, tai se ei periaatteessa myrkyttänyt, se antoi Tammlinin myrkyttämään ne suhteet siellä. En mä oikein tiedä, mulla tuli ehkä semmoinen jopa, että tämmöinen vähän säällyttä, Tammlin, niin oliko se vähän silleen, että tämä on vähän liikaa. No, ei se silleen tehnyt sen Feeran merkittävä, no okei, kyllä se teki, mutta jotenkin mulla tuli ehkä vähän semmoinen, että miksi Feera on noin ilkeä, tai silleen, että no, ehkä kummien vieläkään ymmärrä sitä, että miksi on se Tammlin niin vihainen, niin musta tuli ehkä vähän kohtuutonta. Mä olin tässä tosi Feeran kelkassa tässä, tai mä olin silleen, että oho, että miten sä oot keksinytkö näin monta tämmöistä juttua, tai näin, mutta, ja sitten ehkä koska niissä suurin osa oli myös sen ianteen paljastamista, niin niissä mä olin täysin mukana, mutta sitten kun mentiin vähän tätä kirjaa eteenpäin, niin silleen jälkikäteen tarkasteltuna, niin sitten tuli vähän semmoinen, että oliko toi vähän liikaa. No niin, ja sitten kun ne tulee, nämä seuraukset alkaakin silleen epämuotella itseään, tai siis tulla. Mut mun lemppari oli ehkä se, kun se on alkanut just se homma, siis se kirja. Ja sitten se iante järjestää semmoisen seremonian, missä se on tehnyt näin, että aina aurinko tulee tälleen sen käsien väliin, ja sitten se valo tulee yli Feereen, se oli musta oikeasti hauska. Sehän oli aika harmiton tila. Eikö se tapahdu aika siinä ihan loppumetreiltä sitä? Ei, se on ihan ekojuttuja, mitä tapahtuu. Ai se, että tulee se Feera sieltä auringosta. Joo joo, se tapahtuu ihan ihan heiltevasti, tulee ne Brannock ja Dugton. Eikö ne ole silleen, että aah, nyt tämä Feera on näitten oikeasti tämä vapaahtaja ja pelastaja, ja kun se tulee sieltä auringosta, ja sitten se on se iante silleen, että mitä? Mitä? Miksi kukaan ei katsokaan minua? Ja Feera tulee sieltä. Joo, joku on tällainen kilouksen murtaja. Ja sitten Lucien polvistuksen tereeteen. Aletaanko me tykätä Lucienista tässä vaiheessa uudestaan? No joo, koska Lucien vähän niin kuin, ehkä pyytää vähän anteeksi ja on vähän pahoillaan. Joo, niin on, kun sehän oli silleen, että, eikö se ihan siinä lähes alussa vähän niin kuin, se voi koko ajan katsoa sitä silleen. Joo, ei se usko sitä sekaisin. Niin, että se oli jo siinä vaiheessa, kun hän lähti sitä hyperistä, niin siinä vaiheessa se oli silleen. En tiedä enää mikä minun ilmiö on, mutta se on hyvin epäilevän näköinen ilmiö. Että se on tosi epäilevän, että se ei usko nyt tätä hommaa. Joo, ja se ei irrota katsettaa siitä Feerasta hetkeksikään, tai sellaisia kuvailuja. Niin on, ja sitten se oli silleen, että hän haluaa ehdottomasti nukkua sen, se on se, oh no kuule, että sillä päättyy yksi jyppi, joka on niin hyvä, minkälaisia haluuksia tuossa on tapahtunut. Tai se yöpaitahomma. Niin, yöpaitahomma. Sitten menee sinne Lucienin huoneeseen, ja sillä tammelin on tänne kiinni. Oh my god, ajattele miten hotta olisi ollut, jos se Lucien ei ole Feeröys. Mutta siis niin, että se tammelin tulisi mustasukkaiseksi. Mutta niin, että sen huone on sen Lucienin vastapäätä. Että sen Lucien voi tyyliin katsoa koko ajan sitä. Että se ei epäile koko ajan. Oli näin. Lucien halusi, että hän katsoi. Aivan, aivan, niin, niin, niin. No sitten tulee ne Brannaks ja Daktan. Joo. Kirjoitin ne ylös, koska en olisi muistanut niitä. Eli ne on Hypernin siskonpoika ja sisko tekee kaks osat. Joo. Koska ne kutsuu sitä Hyperniä myös niitten enoks. Mikä muistaa vähän silleen. Minkä näkönen siellä näytät ne kaksi teyppejä? Siis, onko niiden kasvua mun päästä? Minulla on. Pääsen siinä kuollon syöjinä. Oikeasti? No tietenkin sellaisina nuorina pahiksina. Ja sellaisina, kun se yksi kuollon syöjinä muistoissa istuu tuolla kahleissa. Sellaisina on. Siis aika tavallisina näkösinä ehkä. Oon. Minulla on ihan selkeä, miltä ne näyttää. No, mitä? No, siis ne on niinku semmosia albiinoja. Albiina? Onko se sana? On. Että ne on ihan valkoisia. Aivan. Valkoisia. Että niillä on valkoiset kasvot, valkoiset hiukset, valkoiset vaatteet. Ne on niinku semmosia... Punaiset silmät. Punaiset silmät, joo. Että ne on niinku mulla... Ja sit sillä on pitkät, sillä on lyhkyiset hiukset sillä miehellä. Ja sit sillä tytöllä on semmoset ihan todella pitkät, tosi suorat valkoiset hiukset. Semmoset tosi kriipin näköiset kaksi tyyppiä. Ja sit ne ilmeetkin on semmoset tosi pelottavia ja sellasia. Minulla on niinku niin selkeä kuitenkin se kuva, miltä ne näyttää. No kuulostaa logisemmalta. Ehkä. En tiedä, onks niistä sanottu mitään, että miltä ne hirveesti edes näyttää. No voi olla, että mä oon myös en kuuks helpommiks kipannu. Niin, sä oot vaan sanonut, joo joo joo, ne näyttää joltain. Niin. Mutta sit hän selvii, että ne on myös niitä daemateja. Joo. Eli ne osaa niitä, tai siis pystyy lukemaan ajatuksia ja tekemään. Ja sit se Feer blokkaa kaikkien mielet omansa lisäksi. Niin. Mä mietin hetki siinä, kun me luvimme sitä kirjaa, niin minkäs takia se kaikkien pitää? Että se pitää semmosen kevään valtakunnan, joka ikisen jäsenen ajatukset, laittaa se muuri. Ajatukset ihan joka? Joka ikisen. Laittaa vaan silleen lähimmät. Joo, okei, make sense. Mielestäni se oli silleen, koska siinä alussahan se puhuu siinä kohtauksessa, kun ne on syömässä ja ne tulee ensimmäistä kertaa tylleen. Niin siinä se puhuu, että yhtäkkiä se tuntuu, että joku niinku, että yhtäkkiä tuntuu semmonen hyökkäys. Ja sit se tajuu niille ihmisten yön valtakunta sumuaisteella, että se näkee. Joo. Mistä semmoset oli tullut? Juu. Että yhtäkkiä se pystyy vaan näkemään, kun kaksi semmoista matoa yrittää mennä. Lucien ja Tamlinin. Hei vau, että nyt alkaa olla silleen feyren nämä kolmen kuukauden haltijan ajan taikavoimat pasvannut aika merkittävästi. Ja eikö susta vähän outoa se, että jos sä oot hetken aikaa opiskellut siihen, niin sillä on yhtäkkiä semmoset voimat, että sä pystyt jokaisen mielen suojelemaan. Siis on vähän. Eikös se ole silleen, että rysant on kauhean voimakas, tämmönen on tämä tyyppi. Niin sitten Feeran opiskelusta sen aikaa, mitä sen rysantin kanssa on ollut. Ja nyt sillä onkin mahdollisuus siihen. Mutta tässä itseasiassa se on hyvä, koska tässä alussa on ihan se, että vau, Feera on niin voimakas, että Feera on niin hyvä. Ja sittenhän ne, kun se Feera on karkaamassa, niin sittenhän ne kaksoset on silleen, että hei, me ollaan tehty tätä tuhat vuotta. Niinku vähän sitä, että sä olit tämän tilanteen päällä, mutta hei, sä oot ihan sukkavaaria meihin verrattuna. Niin se oli musta aika hyvää. Vitsi se oli hyvää. Nyt sä hyppäsit eteenpäin. Kukaan ei muista sitä niin tarkkaan. Mutta se oli ihan totta, että ne on tehty näin pitkään. Niin on. Me voidaan mennä siihen kohtaan. Tässä ne lähtee tekemään niitä retkiä Muurille. Ja siinähän se Feer tekee aika selväksi, että hän haluaa mennä sinne Lusianin kanssa, mutta Tamlin ei tule mukaan. Tai Tamlin ei ole lähtökohtaisesti lähdössä sinne tommosille retkille. Mutta sitten Feer haluaa sen mukaan. Ja sitten me käymme pikkuhiljaa siellä Muuriretkille selväksi, että ne Brannach ja Daktan on vähän outoja ja vähän pelottavia. Mutta myös me käymme vähän selväksi, että sen Jurjan on tavallaan tietää, että se Feer esittää. Ja että se Jurjan tietää sen Rysantin sodasta kauan aikaa sitten. Ja sehän on silleen, että mä tunsin sen ja se on ihan hyvä tyyppi. Tai mun mielestä se sanoo silleen, että se on ihan hyvä tyyppi. Että jos sen puoliso olisi täällä, niin se ei olisi missään omassa valtakunnassaan vaan hipihipiä. Että vähän niin kuin, että mä nään tuon sinun esityksen läpi. Se on kyllä läppä, että Tamlin ei nähnyt oikeasti. Niin se on. Se oli oikeasti heräähaista. Se oli niin hyvä uskoinen. Se oli sokaistunut rakkaudesta. Mutta siis, joo, se oli mielestäni aika kiva, kun sen Jurjan, tai siis, että se Jurjan on yllättävän vähän ties. Se ei sinänsä hirveästi tiennyt siitä muuta. Että se oli ihminen, joka oli rakastanut tähän Mirjamiin ja Marjamiin ja... Ai näin. Mutta sitten ei se tiennyt hirveästi siitä muuta. Niin nyt kun se tuli tähän, niin sit tajusin, että se on oikeasti varmaan aika älykäs tyyppi. Ja onko se pahis kuitenkaan sitten? Niin kun ihan täysin. Eikä se aina jää sinne hämärään, että mikä se agenda on. Niin, että mitkä ne tarkoitusperät sillä hahmolla on. Niin joo. Ja sitten kun ne on siellä muurilla, niin sitten tuli ne siunattujen lapset. Jotka mä ajattelin, että ei enää ikinä tule palata tähän tarinaan millään tavalla. Ja ehdottomasti sanottuna aika hyvin hetkelliseksi jäikin heidän terveydensä täällä. Kyllä. Koska siis mietin ihan samaa, että kun ne tuli ne siunatut lapset, niin oli vain se, että hei kiitos. Ne oli mielenkiintoisia silleen, että kiva kun tuot ne tähän. Nyt siinä oli joku tarkoitus. No ei ne sitten ollutkaan mitään tarkoitusta. Niin tai sitten se on just silleen, että periaatteessa niitä ihmisiä kohtaan, jotka sinne tulevat, niin ne todennäköisesti on kaikki aina kuolleet. Niin, jep. Että ne siunatut lapset vaan... Ne on ihan turhia. Tai siis niitä ei kohdella mitenkään eri tavalla. Niin, että ei ole olemassa mitään prinsessoja, mitä niistä on tullut. Vähän niin kuin, koska sitten ne puhuu, että no jos ne on tullut päässyt tänne, niin varmaan ne bokkeet ja muut on ammarantaa aikana ihan vaan korjannut ne täältä samantien. Jep, jep. Mutta sitten ne, se permenee niiden siunattuja lapsia päähän ja sanoo, että paetkaa. Ja ne menee nukkumaan. No, sitten selviikin, että se Branag ja Dagdan on tehnyt mitä? Syönyt ne. Tapponut ja syönyt ne. Siis, se on ihan hirvee jotenkin. Ja sitten niinku... Tuliks vähän tuolla, että tahansa vampyyrit, hyvät vampyyrit. Niin, totta. Ja sitten just näyttä kun ne syö ja juu, eiks ne tuli... Joo... Eiks tuli vähän, mua tuli ihan vähän mieleen. Mut joo. Niin, ne tota noin, niin... Ja sitten mä muistan, että se Lucien ja Ferry lähettää bokken sen niiden perään. Niille ei käy mitään, mut ne niinku perästyy. Ja Tammelin suuttuu siitä ihan sikana. Kyllä, että ne lähettää sen perään. Niin, olikin. Ja sitten Tammelin nähdään silleen, että ne on meidän niinku... Näitä... Yhteistyökumppaneita. Joo. Niin. Mitä sä sanot? Yhteistyökumppane... Mikä sä sanot? Tulee meillä yhteistyökumppani semmonen listaus, mikä pitää tehdä. Ja sit laittaa puhelinnumerot ja... Yhteistyökumppanit. Mikä se sana on? No, yksi. Liittolaisia. Liittolaisia. Jes. Eli ovat meidän liittolaisia, ettei saa tehdä noin. Sitten se sanoo... Siin Lucienil jotain. Niinku jotain rumasti. Sit se Ferry silleen, et älä puhu siltä alentuvasti. Sit se Tammelin sanoo siin Lucienil, et mee ulos. Se Lucien lähtee sieltä työhuoneesta ulos. Ja sitten Tammelin sanoo jotain, Ferry sanoo jotain. Ja sit Tammelin räjähtää. Ja nyt tääl kertaa Ferry ei suojaa itteään. Vau. Vaan lentää niinku seinää päin. Ja sit se tulee niinku haavoja kaikkiin. Ja sit se ajattelee, et se ei käytä niit sen omii parannusvoimia itseensä. Mutta oikeesti sen parannusvoimat ei vaan toimi. Koska ne on syöny sitä juttua, mikä selviää sit kohta. Ai niin, totta. Et sit se on vaan silleen, et oho, et otiks me niitä vähän liikaakin pois, ku ei ne niinku millään parane. Nii joo, totta. Aivan. Okei, nyt ehkä tulee se, että Tammelin... Tai siis tässä kolmas kirjassa Tammelin alkaa olla vähän... Siitä tulee, joo. Sit tulee tosi jotenkin katkera ja kiukkunen ja epävarma. Nii joo. Ja sittenhän se räjäyttää sen toimistoon ja sit Lucien tulee. Ja sit täs on joku ianteen juoni tän aurinkohauman jälkeen. Että se on antanut naakoille... Tää on random juttu nyt. Se on antanut avaimen sinne kevään valtakuntaan. Tämmösille naakoille. Ja sit ne on menny sinne sen... Ne tuli sinne yöllä. Tuli naakojen hyökkäys. Yks kysymys. Miksi joku aita ja portti estää niitä naakoja? Mut... Niin. Ketä vasta ne naakot hyökkäs? No niitä kevään valtakuntalaisia. Mut miksei halus tehä nii se iänte? No koska sit se iänte tuli pelastaa päivän. Se teki sen... Se teki sen sen takii... Että se tuli pelastaa päivän. Totta. Joo kyllä. Joo kyllä se varmasti semmonen rautaportti ja... Että se ois ihan mahdoton varmasti semmonen kahden metrinen aita. Tämmösille huippuhaltia... Monstereille. Monstereille. Ni se ois aivan mahdoton. Niin se on semmoset vähän oto. Ja sitten myöskin se... Se et se olisi vaan yhdellä tämmösellä vartiolla. Jonka se iänte aivan nukutti. Jollain tapaa ei varastu ne avaimet. Niin... Haloo kuka vaan vois tulla. Jos se Lysi ja Morki pääsi niinku kuitenkin semilähelle. Niinku vaan silleen häivähtämällä. Ni miksi? Emm... Oh my god. Totta muuta. Eiks se olis ihan... Se oli iänteen suunnitelma. Se, että seura piti sit suojella sitä vartiaa ja... Joo, koska sit se vartija tuli sinne. Ja sit sanottiin, että se vartija on se, että hän nukahti. Ja ne vietiin siltä. Joo. En tiedä miten ne alko pääsi varastamaan ne. Kun ne ei ollu päästy sieltä porteesta sisään. Jep. Mutta, joka tapauksessa näin se oli menny sitte. Ja sitten se vartija sanoi, että... Että mä en varastanut niitä, että mä en nukahtanut. Tai että mä en niinku antanut niitä kenellekään, kenellekään nukahtanut. Ja sitten se Feero silleen, että mä kuuntelen sua. Ja sit se iänte on silleen 21. Tämmöstä piiskan iskoa. Ja sitten... Ja sit Feero taas silt niinku avaa sen muistot. Vähän niinku se vartijan muistot. Joo. Ja sit se vartija on silleen, että se oli hän. Niinku osoittaa sitä iänteä, että se oli toi. Että mä muistan, että sä olit siellä tallilla, talleissa. Ja sit mä nukahtin, ja sä veit ne avaimet. Ja sit ne kaikki muut vartijat on silleen, että... Pitäskö meidän kuunnella tää stori loppuun? Nii, totta, niin olikin. Ja sitten se Tamlin on jo kuuntelemassa. Kunnes se pranahtoi datkan. En tiedä kumpi kaksosista. Niinku naurahtaa silleen, että säällyttävää. Sanoo, että säällyttävää. Ja sit se vähä niinku... Se pahin juttu oli se, niiden Tamlinin omien näkökulmasta. Että tavallaan se Tamlin oli niinku... Ei halunnut menettää kasvojaan sen hypernin suuntaan. Niin se enemmän niinku vähä niinku uhras. Ne niitten omat tyypit. Okei, niin että sä valitsit nyt sitten niinku sen... Niin, että se niitten kunnia vähä niinku uhras. Ja sit Ferro silleen, että se näki vähä niinku niitten vartijoiden kasvoista. Että mitä ne ajatteli, koska niitä oli lähetetty. Sen viiskyt vuotta sinne muurin toiselle puolelle vapaaehtoisesti. Ja nyt tää oli vähä niinku se takasin aksu siitä. Että ei mitään luottamusta ikäänkuin. Jep, niin on. Voi Tamlin, Tamlin on nyt kyllä menossa syöksykierrettä alas. Mutta noin, ne tekee tommoset pikkujutut. Hän niinku vaikka tuokaisena ei oo ollut sen Feuren suunnitelmaa käytännössä. Niin ei se iäntä vähä niinku oikeen petas sen sille. Niin oli, niin sit se Tamlin vaan itsessä hoiti itse itsensä tähän. Se Fermo meistä sanoo, vähä niinku meille. Mut sanoo, että se vähä niinku luotti siihen Tamlinin vallanhaluun. Okei, joo. Siinä, että se todennäköisesti tekis sellasia ratkaisuja, kun se teki. No sit tulee just se, kun se Fermo menee sinne yöpuussa. Ja sen jälkeen ne lähtee kaikki sinne muurille taas uudelle retkelle. Nyt myös iäntä lähtee mukaan. Joo. Miksi iäntä haluais lähteä mukaan muuten? Eikö se oo niinku syy ihan? Ehkä. En tiiä, oliko se se, että se Tamlin lähti. Mä muistan, että se vähä niinku lähtee vahtimaan jotain. Ehkä. Juttuu. No en tiiä. Joo, ne lähtee kaikki. Jurjan lähtee, iäntä lähtee, kaksoset lähtee. Ja Lusiini ja Feero. Kyllä. Ja sitten se Feero on pakenemassa, kun se on sunnitellut tänne pakoon. Muista, kun nehän nukku sen iäntän kanssa samassa teltassakin. Feero oli vaan silleen, että mä tapasin sut vai en? Niin. Mietitkö siinä, että se tappaa sen? Mä ajattelin siinä kohtaa, kun se iäntä herää ja se Feero... Mä kuvittelin, että se Feero sen naama edes tälleen veitsi kädessä. Niin. Nyt se tuli vaan silleen... Nyt meillä ei oo enää kovasti salattavaa vai? Eipä. Koska me olin kanssa, että eikö se nyt... Hei, tapas se nyt vaan. Niin. Mut ei kai sitten. Ei. Ei kai sitten ollut mikään. Mut se oli hauska, kun se sitten söi sitä omenaa. Ja se samaan aikaan, kun se söi sitä omenaa, niin vähän niinku kiusas niitä, kun se söi sitä pranakia datkaniin. Eli taas se Feero, me oltiin silleen... Tilanteen päällä. Silleen vaan kattoi sitä omenaa silleen... Mut sen takia Feerolla oli myös koko ajan hirveä pääsärky. Joo, mä ajattelin, että se ihan selkeä, että se pääsärky olisi just sitä varten, että kun se joutui koko ajan pitämään niitä vuoria ja kaikkia... Niin, se oli kyllä ihan selkeä syy. Niin. Sitten mä ajattelin, että no okei, että hyvä, että tässä joku on. Että se ei ole hänelle niin helppo yhtäkkiä kaikkia kevään valtakuntalaisia suojella tai jotain. Tai niitä hovijäseniä. Niin, kyllä. Että siksi se on se pääsärky. Mutta että siis hyvä, että siltä oli muunkin syy. Mutta niillähän oli se, että ne oli siinä... Eikö ne jutteleneet sen Jurjani kanssa enemmän, ja sitten meidän alkaa selviää sitä Jurjanista, vai oliko se aiemmin semmoinen se... No mun mielestä tässä just Jurjan kertoo siitä, että se on oikeasti sen Jurjanin kanssa, ja he on tunteneet sen aika kauan. Niin. Ja jotain tällaista. Ja sitten se kysyy sen Feerilt, että missä Miriam ja drakon on. Ja sitten se Feer vaan silleen, että ne on kuolleita. Jaa, ennen kuin ne lähtee tänne, tänne retkelle, tällä viimeisellä retkellä, niin se Alice ja Feer juttelee. Joo. Totta muuta. Muistaaksä tällaista? Muistan. Ja sitten se Alice näkee sen Feerin, kun se pukee sitä, niin sitten se vaan silleen, että näistä mekoista ei mikään oikein mahdu. Ja sitten se Feer laittaa sellaisen toisen mekon. Se on mun mielestä ensimmäinen kohtaus ehkä, mutta sitten se Feer silleen, että toi varmaan näkee, että tavallaan sellainen, jota olisi kidutettu nyt tässä, niin kuin kauan se sitten on ollut siellä, niin ei näytä siltä, että mä näytän niin paljon terveemmältä, kuin silloin, kun mä lähdin tavallaan. Ja sitten just sen piiska-homman jälkeen, niin sitten se Alice sanoo, että mä ja mun pojat lähdetään kesän valtakuntaan. Ja sitten Feero silleen, että no, älä sano silleen tarkemmin, että sä tiedät mut. Sitten se Alice on vaan silleen, vähän niin kuin jotain, miksi sitten se Feer on vaan silleen, no Berilupini on mun nimellä siellä. Ja Alice on vaan silleen, että aah, totta. Niin kuin hän tekee yhtään. Niin. Varmaan vähän sellainen, että kuka sä oot. Nyt joku vihaa sua niin paljon. Vähän niin kuin siellä mun paikassa. Mutta sitten siinä on hauskaa, koska sitten se Alice on silleen, että no, että sulla on aina yksi ystävä kesän valtakunnassa. Ja sitten se Feero on silleen, että joo, että säkin oot aina tervetullut mun valtakuntaan. Ja sitten se Feero on vaan silleen, että Alice nökkäs. Ja Feero ties, että jep, näitä valtakunnasta puhuimme. Niin, just. Että se oli mun mielestä tosi kivaa, koska se Alice kuitenkin oli se liittolainen siellä ykköskirjassa, ja sitä ei kakkoskirjassa ollut ollenkaan. Tyyli ei mun mielestä yhtään, tai hyvin vähän. Ei muuta kuin siinä alussa. Ja sitten just, että se oli kiva, että se otettiin. Että se kuitenkin oli myös tämä ystävä selle oikeastikin. Niin. Että se oli kiva. Sellainen loppukaneitti vähän niin kuin. Niin oli. Ja sitten tuli just semmoinen, että se Alice on nähnyt sen tavallaan. Jep. Ja sitten siinä ennen myös, kun ne lähtee, niin sitten joku niistä vartijoista vähän niin kuin pyytää sieltä Feerolta anteeksi. Ja se Feero on silleen, että se pyytää anteeksi, niin kuin ei pelkästään jotain tiettyä juttua, vaan myös sitä kaikkea, että kukaan ei tullut väliin. Joo. Ja sitten se Alice kertoo silleen, että se näki, kun se moor tuli, ja se näki, miten hellästi se moor kohteli sitä Feereä tälleen. Että se ei usko sitä. Tai siis se tietää, että sitä ei napattu sieltä. Joo. Niin kuin, että se sanoi, että mä anoin, että ne vie sut. Niin sitten se Feero on silleen, että miksi et sä sitten kertonut Tamlinille. Ja se kysyy samaa Lucy jossain kohtaa, että miksi et sä kertonut sille. Jotain. Jotain asiaa. Niin sitten molemmat on vähän silleen, että mä en muista mitä se Alice sanoi, mutta se Lucyhan sanoi, että mä en halua lyötyä miestä. Ja sitten se Feero on silleen, että kaikki oli tavallaan valmis suojelemaan Tamlinin tunteita, mutta ei mua. Niin vaan. Niin se oli musta aika semmoinen syvällinen pohdinta. Niin oli. No sitten se Feero on valmis pakenemaan sieltä. Se on saanut kaiken tiedon tai ajattelee, mitä se on halunnut. Ja sitten se syö sitä omenaa. Eikö se siinä kohtaa, kun se tuu se just ennen. Joo. Niin tai siis kun... Heti kun se on syönyt se omena, niin sitten vähän niinku siitä pari tuntia päästä se pakenee. Mutta eikö se siinä kohdassa... Aa, niin se pakenee ja sitten tulee ne sisarukset. Joo, ensin Feero niinku... Mä kuvittelen, että se tilanne on näin. Feero kivee täällä puita pitkin ylhäällä. Sitten se kuulee Lucienin ja Ianten äänet alhaalta. Ai niin. Ai niin, totta. Sitten se menee sinne alas. Tai se on silleen, että jatka matkaa. Niinku itselleen silleen, että jatka nyt sitä matkaa oikeesti. Ja tässä kohtaa se myös huomaa, että se sen ja Rysin välinen side, vaikka ne on aika vähän puhunut sen kautta, niin on mennyt kokonaan hiljaseksi. Tai semmoseksi, että se viimeinen Rysin viesti on ollut tosi mutinaa vaan. Ai jaa. Ja tosi hiljainen. Myös sen saman omenon takia. Aika hauska, että se vaikuttaa myös tuohon paresiteeseen. No kun sekin on niinku taikaa. Niin, totta. Minkä ihmeen takia se Feero meni puolustamaan Lucienille. Kuvitteliko se oikeasti, että se... Kuvitteliko se oikeasti, että se Ianthe on siellä hyökkäämässä alla asti, tai se Lucienin kippu. Ja se ei kuitenkaan ole... Se oli. No mutta, en niinku ymmärrä. Miksi kaikkeen pitää puolustaa niitä miehiä? Tai miksi Feeron pitää puolustaa kaikkia miehiä siitä, että se Ianthe alasti ja hypi niitten nenille? No koska... Okei. Ai niin. Koska oli tullut se uusi suuri riippi, eli Kalamain. Niin muistatko mitä se oli mennyt? En. No. Tamlinen ei ollut pystynyt suorittaa sitä. Se ei ollut halunnut tehdä sitä. Niin Lucien oli mennyt sen puolesta ja arvaa ketä oli valittu. Iantekaan. Mutta minkä ihmeen takia se pitää sen Tamlinen ja sen Kalamain vieläkin suorittaa? Mutta miksi se... No joka kevään. Ai niin. Se riippi. Kyllä mä tiiän, mutta tähän mikä olin unelmi sanoa. Se, että siinä vaiheessa kun sitä kirjaa edettiin, tämä on varmaan ihan heti alussa, niin mietitkö, että miten se aikaa selittää sen, että se ei halua viettää yötä Tamlinin kanssa, se fäyrä? Joo. Tai sen eihän ne edes pussaa kertakaan. Koska mä ajattelin... Okei. Otetaan se pois. Joo. Mä ajattelin, silloin kun se kakkoskirja loppui, mä ajattelin, että se pervenee sitten tämän osan täysin. Niin. Täysin. Mä ajattelin, että se viettää yötä sen Tamlinen kanssa ihan täysin. Se oli hyvä. Ja mä ajattelin, että samaan aikaan se pään sisällä on jotakin yhteinen, se on ihan risantti. Ai niin! Kuvittele! Koska tämä oli selkeästi mun suurin huoli näinhän siinä, kun rupesit sen kakkoskirjan. Mä ajattelin, että se on sama, miten se teki ammarathan kanssa, se risantti. Eikö sä ajatellut jonkun toisen? No ei, se vaan ajatteli jotain ihan muuta. Aika hyvin täytyy sanoa, että risantti toimii. Se pystyy ajattelemaan jotain jalkapallon tyyliä ja pystyy toimittamaan. Mä myös kuvittelen, että tottakai. Jos sä oot hyväksynyt tämmöisen vakojen roolin, niin teet se sitten kunnolla. Mutta eihän se nyt semmoista voi kirjoittaa siihen sen kirjaan. Risantin pettämistä ja kaikkea. Varmaan fanit olisivat olleet ihan musertoneena, että se pettää sitä risantia. Mutta nyt se on kivempi sillä tavalla. Mutta kyllähän se antoi sen hyvän selityksen, että se ei pysty fyysisellä hetkellä. Ei pysty kaikkien kauhien jälkeen. Ja eikö se ei halunnut? No tottakai se ei halunnut. Okei, mutta joo. Niin, kyllä. Sitä mietin silloin. Mutta se selityttiin yllättävän nopeasti sitten, että miksi näin. Ja se oli heti niin kuin, ei olla ainutkinen mielessä tämän kysymys oli käynyt. Mä en tiedä, minkä pointti tällä asialla. Mutta en muista. Mistä me puhuttiin ennen sitä? Aa, sitä ihan tästä. Siitä, että minkä takia se Tamminen ei ole voinut sitä riittiä suorittaa, vaan sillä, että se olisi sitten ollut Feiren kanssa. Eikö Feira ollut se silloin, että riittiä suoritettiin samaan aikaan, kun risantiofeira oli siellä mökissä, luku 5455. Okei, eli Tamminen ei voinut suorittaa sitä, niin sitten Luciana on pakko olla siinä. Ja sitten jostain syystä nyt se valittiin kenen kanssa, kun yleensähän se nyt on tapahtunut. Iante oli tuonut itsensä hyvin ilmi. Okei. Tekikö ne sen sitten? Joo. Ja tässä se, kun ne on nyt siellä puidalla, niin se iante on siten, että voisimme jatkaa siitä, mihin jäimme siellä riitissä. Ja siinä Lucianilla on sellaiset siniset kahleet käsissä. Eli sen kaikki. Se ei pysty käyttämään taikavoimia. Okei. Siis voi Lucian raukka oikeesti. Ja Feiran on pakko mennä pelastamaan. No on, koska iante on pahaa. No joo, joo. Mutta ehkä sitten olisi varmaan voinut, kun tappaakin sen siihen paikkaan, jos sillä oli ne kahleet. Mutta se on väärin. Ja Feiran joka kerta pelastamassa nuo miehet ianten lähentelyiltä. No se oli hyvä, koska sitten se menee pelastamaan Lucianin, ja sitten se valistaa ianteille nyt sitten tämän. Ja todelliset kasvonsa. Mutta tuleeko tässä vaiheessa sitten ne sisarukset? Joo, se ensin se käskee sitä ianteä ja murskaa sen oman käden. Se vaan käskee sen päähän, että katsotaan Lucianista ja niin poispäin. Ja sitten Lucian on ihan silleen, että katsoo sitä Feiran, että mitä tapahtuu, koska hän ei näe tai kuule mitään. Ja sitten Feiran sanoo, että heidän täytyy mennä, että hänen täytyy nyt lähteä. Ja sitten se jompikumpi niistä kaksosista sanoo sen takaa, että sana, jota häet Lucian, on daimati. Ja sitten sä oot silleen, että ei. Joo. Sitten tapahtuu taistelu. Mutta ei vielä. Kerro sen nyt. Kerro nyt sen tarina siitä. Mä oon kuullut sen tarina nyt sitä myrkystä ja omenasta. Joo, eli? Ja siitä diamantti jutustakin. Joo. Noniin, kuunnellaan. Joo, mä en muista, että sanoks se ensin jotain, jotain se Feira niille. Silleen, että mä tiedän, että ootte koko ajan yrittäneet mennä mieleen ja jotenkin silleen, että pröstäileekö sä vielä sille jotenkin. Ja sitten ne on vaan silleen, että voi kuule, että me ollaan tehty tätä tuhat vuotta. Että sä oot tosi hienosti pitänyt näitä suojakilpii koko tällä päällä. Mutta sitten ne paljastaa, että se iante, niitten ei tarvinnassa mennä sen ianten päähän, niin se iante on antanut niille kaikille sitä, mitä se sitten oli jotain, keijupölyä. Piu, pii. Pii jotain haltijapölyä se oli. Keijupölyä mä sanon nyt. Niin tätä keijumyrkkypölyä, niin niitä ruokaan ilmeisesti vähän niin kuin koko ajan. Koska, että jos ne ois antanut sitä liikaa, niin sitten ne ois kiinnittänyt siihen liikaa huomiota. Ja ne kysyis nyt Feireltä, että et sä oo ihmetellyt niitä jatkuvia päänsarkoja, tai sitä, että tietyt tällaiset henkiset siteet on hiljentyneet. Okei. Niin niinku tietää kaiken. Joo. Ja sitten me ollaan vasteella, ettei me otakaan niin päälliköitä kuin me luulimme. Mutta oikeesti ihan sikahyvää. Niinku se on ihan tyhmää. Et sä ois yhtäkkiä vaan oppinut kaiken. Että sä ois parempi kuin jotkut, ketkä on vain pahuutta. Ja voi mennä myös ylittämään sellaisia rajoja, mitä sä et välttämättä yrittäisi. Niinku normaalisti. Joo. Niin. Mut sitten, joo, niin sitten ne sanoo, ja se omena, minkä sä sanoit, et siinä oli nyt aika paljon enemmän. Et sulta lähtee kaikki voimat kahdeksan, kolmeksan päiväksi. Ja sitten, ja sitten se Feirel alkaa tuntea sen, et ne vahvistuu koko ajan, mut sillä vielä on kuitenkin niitä taikavoimia. Ja sitten se Lucien on jotenkin niinku, se toinen pitelee sitä Lucienia, mut se Ferber ettei kumpikaan pidä siitä kiinni. Ja se Lucien sanoo silleen, et mee. Et niinku lähe. Tai jotenkin, kun mun mielestä se kysyis, et sä olit oikeesti lähössä siinä ennen tavallaan, kun ne tulee. Ja sit se vaan silleen, et mene. Ja sit se Ferber vaan silleen, et ei se voi jättää sitä noitten kymsiä. Ja sillä taas isku. Häivätys. Ja isku. Ja uudestaan. Se on semmonen niinku, se on semmonen signature move. Just näin, suomeksi vielä piti sanoa, mutta. Allekirjoitusliike. Allekirjoitusliike. Täältä tulee kuormikäätelijä. Joo. Niin semmonen. Ja sitten se Lucienkin ilmeisesti häivähtää tässä. Mä en tiiä nyt, että se osaa häivähtää. No juu. Mut ilmeisesti se häivähtää tässä, ja sit se tekee samanlain. Joo. Ja ne tappaa ne. Joo, sit ne kuolee molemmat. Siis ne kuolee ne kymmenen, tai siis tuhatta vuotta vanhat, hyvin vahvat. No musta oli silleen vähän niinku sääli. Vaikka ne on... Luper on hei tosi, tosi hyvä taiteilija. Mut sit he käyttää myös sitä tuulta. Niin se tais olla. Et jos mun iskä saa tietää... Niin se kuolee. No sitten ne lähtee vakoon. Ja nehän ei nyt sit pikaa pikaa. Niinku ne ei sitten, kun niille on nyt taikavoimia, niin ne ei pääse häivähtää suoraan minnekään yövaltakuntaan. Vaan niitten pitää mennä nyt apostolin kyyntiä. Kyllä. Syksyvaltakunnan kautta. Ne menee tästä salareittiä ensin. Syksyvaltakuntaan se Lucien on silleen, että ei voida mennä. Että mennään kesävaltakuntaan, mutta siis tossa vaiheessa mä olin silleen, että mä olin vieläkin siinä niin kovassa uskossa, että tää koko kirja on vieläkin sitä matkustamista sitten. No okei, että tää olikin tää kyvävaltakunta-osio aika pieni. No nyt varmaan tää loppukirja sitten matkustellaan. Joo, mä ajattelin, että tää ois ollut vielä pidempi. Varsinkaan kun tulee kaksi tämmöstä kohtaumista, tai taistelua. Mut mä ajattelin, että tää ois ollut vielä pidempi. No. Joo, siis juu. Koska nehän menee ensin sinne lähteen pakenemaan. Ja sitten kun ne on siellä syksyn valtakunnassa, niin ne Lucieniveljet tulee ne jostakin herättää ne aamulla. Oliks se se Eeris? Eerik? Eeris? Joo. Oli? Joo, Eeris ja kaksi muuta. Okei. Mun mielestä. Ja sitten ne on ollu siis tämmöses luollas nukkumassa, ja sit se Feer saa pikkuhiljaa niitä voimiin takas, koska ne on siellä syksyn valtakunnassa, niin se pystyy ottaa sen lihekin tulen siis takasin. Ja sit se tekee semmosen tuliseinen niille. Joo, niin oli. Ja ne pääsee karkoon. Ne pääsee karkoon, mut ei kauhean kauaks. Koska sit tulee hetken päästä, että ne pääsee sinne tarvelle. Sinne järvelle. Jaa, valtakunnan puolelle. Tai mä ajattelen, että ne valtakunnan rajat jotenkin vaihtuu vähän niinku sinne järven just ennen tai jotenkin. Mut ne on siellä talven valtakunnassa, koska sit se Feer pystyy taas tekee sen jäätä. Se on semmoisten luopioista, että se vähän niinku herkemmin pystyy ottaa niitä voimiin. Niin. Mut siis mä olin ihan sata varma, että nyt tällä matkustuskeissillä, kun ne yhdessä niinku matkustaa, niin ne vähän niinku selvittelee välejä ja jopa ehkä palaa takasin niinku jollain tavalla ystäviksi tai ihan mitä vaan. Mut ne onkin aika vihamielisiä. Ne on tosi vihamielisiä, eikä ne hirveesti edes juttele tai mitään. Tai sit tottakai ne juttelee, mut ei ne niinku käy läpi mitään. Et se on enemmänkin silleen vaan, että kun se Lucien haluu varmastikin sen eläinen takia lähteä sinne, et se pääsee sen eläinen luo, niin ei ne sit niinku, ei niitten suhde parane tän yhteisen vaellusreissun aikana. Ei nii, vasta oikeestaan kun ne menee sinne perille, sinne valtakuntaan. Niin se alkaa jotenkin sääliä sitä. Niin ja sit se verken taas jo sen koko tarina ja niin poispäin. Mutta siinä vaiheessa kun ne on sit siellä jäällä ja ne näkee ne sit Eris ja ne kaks muuta, se on musta niin outoa, et miksi se Eris niin kovasti, siis mä en ymmärrä miksi ne kovasti haluaa tappaa sen Lucienin veljekset, miksi ne ei tykkää siitä. Niihin ne vihaantii tosi paljon. Ja miksi se Eriskin on. Se on musta niinku, nyt kun siis mietin tätä tässä, että miksekin on siellä, et mä olen unohtanut, että se on siinä. Mutta ehkä se on joku, eihän me tiedä tästä Eriksestä sylleen niinku mitään. Ei nii, se on vaan ainut, ketä on tyyliin nimetty. Ei niillä muilla ole nimiä mun mielestä. No okei, kuitenkin. Ja sit kun ne on siellä jäällä ja ne tulee ne veljekset, niinku ne saa niinku ne kiinni, niin mä muista miettin ennen siinä, että se on jotenkin ihan pelottava kohtaus. Niin on. Ja että siis jollain tavalla sitten kun ne tulee, ne näkee ne, että se kattoo jonnekin taivaalle ja sitten se näkee ne lepakkosiivet, tai siis ne, että niinku tulee mustosiivet, niin musta tuntuu, että ne on ihan silleen, oh my god, että onneksi, että ei herranjestas miten niinku. Ennen kyllä siinä oletuksessa, että ne matkustaa koko kirjan sinne, niin en mä odotellut, olettanut, että Kassian ja Asriel tulee pelastamaan. Ei mä ajattelin, että ne ehkä oikeasti joutuisi sinne Beronin, että kohtaamaan sen. Sama, sama. Niillä on tappelu siellä jäällä. Ja sitten palaamme kotiin. Jep. Sitten tässä tulee paras kohta. Ne on siellä kodin aulassa, tai missä ne sitten onkaan. Ja sitten se Lucien on silleen silleen Ferrelle, että sä oot joku, joku, joku. Ja sä oot niinkuin, kun se Ferre kertoo silleen erikselleen niille muille, että mä oon niinkuin yänvaltakunnan ylivaltiatar. Silloin se kertoo sinne ekaa kertaa. Hui. Ja sitten se Lucien on silleen, kun ne menee sinne taloon, se on silleen, että sä oot yänvaltakunnan ylivaltiatar. Ja sitten Rysant sanoo niitten takaa, niin on. Tai jotenkin, sure she is, tai jotenkin, jotenkin. Ja sitten se Ferre menee, ja sitten sille hajoaa ihan pakko. Ja se on musta aika sellainen todellinen kohtaus, että jos sä oot koko ajan pitänyt semmosia maskeja, ja sä oot koko ajan yrittänyt pitkin sitä sitä, että huutaa sille toiselle. Ja sitten sä näet sen. Ja sitten kun on muutenkin ihan hirveen ikävä varmasti, ja ihan kaikkea. Niin. Ja sitten tottakai sä oot ihan silleen, että... Ja sä oot mennyt kolmen päivän aikana kuolleen joku viisi kertaa. Joo. Sitten se Ferre vaan putoo polvilleen, Rysti vaan myöskin polvilleen, ja ne suutelee. Ja sitten se Lucien on silleen, kun se... Kirsi on silleen, kun Rysäntä on silleen mun rakas. Tai niinku, että mä en vaan... Ja sitten Lucien on vaan silleen, hoh, oh, oh. Ja sitten Rysäntä sanoo, että tehkää itsenne kiireiseksi hetkeksi. Sitten ne kaikkia häipyy sieltä vasta. Ja ne menee ottamaan ajan takaisin, mikä niillä on ollut. Se on jotenkin kiva kohtaus. Se on niinku semmonen jotenkin... Niin, tää oli niin verrattuna, kun se Taminainen halusi heti tiiä tänne. Niin, ja se on niin vähän... Mut ne myös keskustelee siinä, ja myös puhuu siitä, että mulla oli oikeesti ikävä sua. Ja sitten sen jälkeen, kun ne lopettaa, niin se Rys sanoo, että mulla oli ikävä sua. Sitten on silleen, niinku tätä myös, mutta myös sua, kun ystävänä. Ystävänä, ja keskustelua ja kaikkea. Se oli silleen sinun ystävyyttäsi. Niin. Ihan semmonen, että... Suoista. Niin. No mut sitten. Eiks ne mennyt kattoo ensimmäistä kertaa sitä eläin, ja nestaa se feyry yksinään? Joo, menee. Ja ne menee eka kattoo nestaa. Joo. Ja nestaa on vits. Niin. Ja Kastia sanoo, että... Että se ei oo missannu hirveesti paljoo mistään. Että ei oo missannu paljoo mitään, että tämmöstä tää on niinku ollut koko tää aika. Että nestaa on niinku... Tää on meidän tämmönen lämpiminkeskustelu. Lämmin henkisen keskustelu. Nestaa on kiukkunen ja... Ja... Hyvin siis. Mennyt kyllä sanoo kiukkupylly. Joo, mennyt. Käytetyin tervi. Joo. Sit se on kiukkunen, ja se ei anna... Siis hirveen vihaneen. Ja siis sillä tavalla, että jos se nesta jonkun kaltaista, semmoista lämpimistä, oli niinku siinä Tokan kirjan, niissä kuningatarkohtauksissa, se ei jonkun kaltaista osoittanut, niin se kaikki on poissa, ja se on niinku... Hyvin hapan. Mut sit me... Mut sit me tavataan eläin, ja sit se verrankin silleen, että okei toi nestan niinku vahva tunne on paljon parempi ku tää. Jep, ku eläin on vaan silleen, että se tuijottaa sitä ikkunaa, ja näyttää siltä koko ajan, että se hyppää sieltä alas, ja sillä on vaan niin ikävä sitä sen aviomista, ja sit me niinku ymmärrän täysin sen, että jos niinku oikeesti ajattelee, no, et jos hän on niinku oikeesti rakastanut siihen... Thomasin? Ahaa, mä oisin sanonut, että se olis niinku Gregor, tai Gregge. Uskon, että se on Thomas. No, anyway. No, anyway te. Mä luulen, että se oli ehkä Gregori. Muistanko se joku Gregge? Tai joku? No se on kuitenkin, joo. Hei, eläinhän on muuten asiasta ihan viidenteen. Eläinhän on aika hyösynt. No sehän on aivan hyösynt. Se on niinku aivan. Ja itseasiassa, aatteeks, ei, eläin ei oo hyösynt. Ku se on ihan se... Rikettänen toisen tuotantokauan Keitin sisko... Eiku nii on. Se on se. On. Se. Joo, mikä se nimi on? Nyt mä en saa edes päästä nimeä. Se on mun päässä myös ulkonäöstä. Se on aivan. Ulkonäöstä ihan siis sen näkönen. Siis joo. Mut siis eläin on niinku... Mä ymmärrän sen eläinen tunteet, koska tottakai jos se on rakkaan ihminen, niin vähän niinku se oli siinä. Niin onhan se sittenkin varmasti masentunut kovasti, mutta... Eläin on niin silleen niinku... Se on semmonen aika mielenkiintoinen hahmo, koska siitähän ei pääse... Siitä ei saa mitään irti. Samaa tavalla kuin asreilista ei saa mitään irti. Niin. Ei niin, koska kassi on niin, että saa, koska niillä on vahvoja tunteita. Niin joo. Niinku näissäkin kirjoissa, joissa siinä edellisessäkin oli. Onks siitä muuten hauska, että joka... Tai siis niinku useissa kirjoissa, niinku ne lukee... Joku hahmo siinä kirjassa yleensä lukee myös semmosia smut-kirjoja. Joo. Koska niistä... Nythän se kassien sano on tyljäkään kerran, kun se kattoo sitä kirjaa kantta, mitä niistä lukee. Että ei hei tiennykään, että siellä on tällaisia kirjoja. Niin on, niin on. Että tosi monesti monissa eri kirjoissa aina otetaan sillä tavalla, että joku niistä hahmoista lukee tämmösiä kirjoja, mitä lyö luetaan. Niin on, niin on. On, niin on. Mä en kans nyt huomannut. Joo. Senkin nyt toki huomioita. Niin joo, kyllä. No sit siinä tässä tapahtuu vähän kaikenlaista. Ei mitään hirveen ihmeellistä. Niillä on ku illallinen vähän niinku kaikki silleen saman pöydän ääressä, missä silleen Lucy niin selvii, että täällä ei ole kauhean niinku korkea tää byrokratia tai järjestys tai tällainen. Ei ole esimerkiksi pukukoodia tai mitään. Ja esimerkiksi Lucy on ihan silleen, kun joku on silleen, että ne on istussa siihen niinku pöydän päähän. Niin sitten Lucy on ihan silleen, mutta en mä voi istua tää pöydän päässä. Että nyt kaikki on vaan silleen, istu mihin haluut. Niin, oikein silleen. Istu silpiin, että niinku istu siihen, että ruvetaan syömään. Mutta tapahtuuko tässä nyt se, että se mor on silleen niistä fäärimmekkoista, että mistä se saa ne? Joo, se on silleen, että se sana on silleen näistä, että mistä sä oot saanut tuon mekkoon. Että mistä Rysonköön ottaa ne kaikki fäärimmekot? Että mä oon koittanut kysyä siltä, vaikka kuinka kauan, että mistä sä oot saanut sen Tähtisadeyön mekon. Mutta ei oo ikinä kertonut. Niin se muuten on, että se ei varmaan tässä selviä, kun se taitaa sanoa sen joskus siellä tyyliin siellä ihan kirjan lopuussa. Ehkä. Joo, mä luulen. Ehkä palataan siihen sitten. Joo, käydään se sitten silloin. Joo. Mutta sitten, ja sitten Färson on, että mä haluan mennä takas Kassenin kaa. Taistelee. Ja myös, se Färson on sitten, että mä haluan loppia lentämään. Joo. Hei! No niin, siis kun, että miltä se omassa, tai siis kun sä opettelet se lentämistä, niin se on jotenkin, se on niin hyvä se, että miltä se omassa päässä näyttää se, kun se yrittää räpytellä niillä. Niin. Ja sitten kun se asioidu silleen, että ne ei saa niinku osua maahan, ja sitten se Färson silleen, että se vaatii niinku kaiken mun lihaksen, että mä saan tän näin ylös. Joo. Niinku täältä maasta. Niin se on ihan hauska. Ja sitten se Kassen on tosi vihainen sille vedelle. Tämä oli mustakin mielenkiintoinen kohta. Koska se Kassen, se Färson silleen, että miksi sä oot niin vihainen, että meijän niinku, että se on vaan silleen, että kun te ette kertonut, että sä oot se high lady. Ja sit se on vaan silleen, että niin, että ei kertokaa, että koska sitten te oisitte suhtautunut siihen tilanteeseen jollain tavalla, ja te ette ois antanut mun tehtävän esimerkiksi tuota ratkaisua. Ja sitten, sit se Kassen on vaan silleen, että joo, että mä niinku ymmärrän teidän syyt sinällään, mutta että sä teit, tai te teitte tavallaan saman jutun kuin silloin, kun se Rys jäi sinne Amarantan niinku vangiksi. Että silloin se Rys tavallaan ei paljastanut, että se oli ees mennyt sinne. Sinne juhliin, tai mitäs sen suunnitelmas, ja sit se vaan käytti sen viimeisen voimat siihen, että se pakotti ne jäämään sinne Velarykseen. Et kukaan ei voi nyt tavallaan auttaa niitä. Nyt vähän niinku, nyt ei voi myöskään auttaa sitä feireä. Niin, että vähän niinku törkeetä. Niin. Jep. No sit ne harjoittelee sisätaistelua ja sitä. Ja sitten ne menee etsimään nyt jotain tietoa Amarinille taas, jostakin asiasta. No eiks se oo siihen kirjaan liittyvä se, että silloin se kirja se yrittää selvittää sitä kirjasta nyt sitten. Jotain toista loitsua. Se yrittää saada sitä loitsua, että miten ne saa sen muurin muurin halkeamat korjattua. Koska ne yrittää nyt... Ai niin, ai niin, ai niin! Että nytten, koska... Nythän varmaan myös tullut se tieto siitä, että Kuningatar on muokattu. Eiku tiputettu sinne. Joo se tulee tossa vähemmäs nyt. Se tulee tässä aika alussa. Niin, koska se oli silleen, että ne käyttää sen pataa siihen, että ne saa tuhottua sen muurin. Mutta minkä takia ne ei vielä sitä oo tehnyt on varmaan, koska sillä padalla ei oo niin paljon niitä voimia, kun se on käyttänyt siihen eläinen ja nestaan, että hän kuningattaa niitä voimia. Ei. Niinku huvii, te luin ton kohan ihan just. Eiku se on sen takia, koska se nesta varasti sieltä padalta voimia. Ai niin. Siis kertooko tässä vaiheessa jo, että nesta otti sieltä patasta jotain? Joo. Oho, miltä tarkoittasit sinä? Mun mielestä ne... Se on joko nyt ne... Kanankakka... Pranank... Kanankakkakiveet. Kanankakka... Ne pranankin ja drakkan. Kanankakka... Mun mielestä... Mä en sanoo niitä. Okei. Joo. Eli siis mun mielestä joko ne pranank ja drakkan kertoo sen. Tai sit ne kaks muuta, ketkä tulee myöhemmin sinne hyperniin. Mut mun mielestä ne on noi pranank ja drakkan, koska se Fer kysyy niiltä, että miks te haette näitä niinku koloja, että ei vähän ose pataa? Että miksi te vaan tuhotte tätä muuria? Joo, mut kun ne menee sinne Amrenin luokse, niin se Amren on silleen, että mä en käy nyt sinne kirjastoon, että tarvisi tietoa, että missä on korjattu ne muurissa olevat halkeja, mut mun mielestä ne puhuu siinäkin siitä Nestasta ja eläinistä ja kuningattarista, kun ne tiputettiin sinne. Niin se on kulustanut niitä voimia. Ne lui sen äsken sen kohtauksen, mut mä jätin sen kesken sen kohtauksen, kun mä ajattelin, että silleen se meni. Next. No sitten ne menee sinne kirjastoon, joka onkin aika jännittävän, vähän pelottavan alainen paikka. Myös mun mielestä. Ja sit me tavataan sen Klotho. Joo, se on aika pelottava. Ja siis, miten sä ajattelet sen kirjaston, minä vastaan näin fan-artin sitä kirjastosta, ja se oli just semmonen, mitä mä olisin kuvitellut, mut mä olin tosi vaikea päässäni miettimään sitä kirjastoa. Tämmönen pyöreän luola, joka menee alaspäin. Reunoilla menee niinku ne kirjaston jutut, ne voi sinne jatkua aika syvällekin sinne luolaan. Ne on niinku parvimaiset, et ne voi aika syvällekin mennä sinne. Siis ne on niinku semmoset kerrokset, kerrastot, ja sit siinä keskelle kerrasto. Kerrokset. Kerrokset, kerrokset. Että ne on niinku ihan kerrokset, kun on niinku semmoset hymmyt ja kaikki. Joo, joo, joo. Ja sit siitä alta menee niinku näin, mut se on silleen luolaan kaiverettu kuitenkin. Joo. Ja sit siihen alas, se on niinku niin kaukana, ettei näy semmoista alinkerrosta. Joo, ja miten sä ajattelet, kun yhtäkkiä se muuttuu se, kun alkaa ne kerrokset tulla, niin sit sehän muuttuu se ilmapiiri ja se kaikki. Kyllä ne pimeenee. Joo, pimeenee, sit siinä on jotenkin semmoista, et siellä alat niinku, eikö se sun aistit ala jotenkin? Joo, mut sit mä ajattelen myös, et sit hei enää on niinku kirjasto, et sit se on vähän niinku enää vaan portaikko. Mitä? Onko ikään kuin työpaikka silleen ajatella? Et se on niinku, koska itsehän on käytävää kirjastotyötäkin, ettei myös. Siellähän on kirjoja. Niin on, vaikka mä en ajattele, et siellä on. En miekään, mut siellä on. Se on niinku kivinen portaikko, mikä menee, missä ei oo enää mitään kaidetta ees. Joo, niin miekin. Se on niinku vaarallinen. Joo, niin miekin. Mut sit sillä on kirjoja, ja ne joituu välillä käymään siellä. Niin vähän ikään kuin työpaikka. Jep. Ja sitten, me mennään sinne kirjastoon ja tavataan se klotho siis, missä kuullaan se klothon tarina, mikä on musta todella, todella inhottava, raaka, tosi surullinen. Ja kuullaan myös, et kaikki muut siellä omaa jonkun saman tyylisen tarinan. Joo, ja sit se oli silleen, et se Rys on niinku tehnyt heiltä tommosen suojapaikan. Suojatyöpaikan. Mut se suojapaikan. Niin, ja se Moor on pelastanut sen klothon, tai niinku tuonut se sinne, ja ollut sen kai joku kaks kuukautta siellä kirjastossa, kun se on niinku auttanut sitä. Eikö sillä ne kädet, sormet kääntyneet, ne on vääntyneet ne tälleen? On, et ne oli vähän saanut parannettua niitä. Mut siis ne, ketkä olis auttanut sitä, ne oli leikannut sen kielen pois, ja tehnyt sen sormille silleen, ettei se voi kirjoittaa edes niitten nimeä, et ketkä ne syylliset oli. Tulekohan Feerille siinä kohtaa, kun sä katsoit niitä sormia, et se teki samalla tavalla selleen. Hei, mä menin ihan samaan. Sitä ei tuotu millään tavalla mun mielestä esille. Mut se oli myös niinku samanlaiselle priisteessä. Papittarelle tehty. Niin, et se teki ihan samalla tavalla. Niin. Jep. Mut se sanoi kyllä, et se saa parantaa ne. Et se ei ollu pysyvä vamma. Okei, no niin. No sit ne on siellä kirjastossa, ja sitten, siinä tulee semmonen kohtaus, kun ne on lukemas niitä kirjoja, sit se Rys rupee jotain vähän flirttaille sen Feerille. Sit se Feer on ihan silleen, ei tarvinnutkaan mitään lukea. Se Feer on aina ihan silleen, kiimoinen. Niin. Niin sen Rysin vietumista. Ja sit se Rys vaan häipyy. Niin, ja se menee tekee läksyä tyynykkisongolla. Se on minä ainakin omassa määrässä, niin mietin sen silleen. Niin, se menee niinku kaks kerrosta alemmas. Et nyt, hei nyt luetaan. Niin, et nyt oikeesti opiskellaan. Et ei juoruilla tai flirttailla. Niin on. Hei nyt oikeesti pitää tehdä tää. Mut sitten, ne lähtee, sen jälkeen, ne saa sen kirjastosta, ei mitään silleen suoraan selville. Mut sitten, se Feer ehdottaa sille Rysille, et pitäisikö, et niillä olis yks, et ne tietää et sille hyvät, niillä on nyt ihan sairaasti armeija, tai ihan sairas armeija, et ne tarvii yhteistyökumppaneita lisää, liittolaisia. Ja sit se Rys on silleen, et niitten täytyy mennä sinne painajästehoviin, ja sit se Feer on silleen, et niitten täytyy siltä luunkaan vertailla apua. Jos me päästettäis sen vapaaks. Aa, okei. Et oisko se meidän puolella, niit vastaan. Et tavallaan, et kun meil ei oo, niinku, meil ei oo tavallaan massassa voimia, niinku, tiiäks meil ei oo niinku joukkoja, mut meil ois näit hirviöitä, näit niinku, iän ikuisia, kuolemattomia, hirviöitä. Joo, nii haluu vaan niinku oikeesti sen liittolaiseksi, tai siis niinku siihen taisteluun apulaiseksi. Niin. Okei, me päästiin tähän alkuun täs kolmas kirjas, missä täshän jo tapahtui ihan hirveesti kaikkee. Ja tuli ihan hirveesti historia- pläjäyksiä. Fakta-pläjäyksiä, mitkä eivät päässeet tähän bodiin asti. Ja tuli vaan siis se, et mie en ois vaan niinku uskonu, et se näin nopeesti palas sinne kotiin. Ei niin. En vaan ois uskonu. Niinku liian helposti. Niinku tosi helposti. Se tappo ne pari hitsivoimakasta tyyppiäkin. Se oli oikeesti aika helppo, mut sille ei tietenkin myös mielenkiintoinen. Mutta meni eri tavalla kuin odottiin. Joo, ja se on aina positiivista. Jep. Mut okei. Onks valmis FMK? On ehkä ihan vähän puu. Mut koita selvitä. Mä toivon, et sä oot valinnut tähän ne... No kerro. Let's hear. Tuo mitä mua valinnoit. Mä hei, mulla oli viime kertaa se pataa, niin nyt sulla on myös tämmönen villikortti. No niin. Okei. Mul on prannak. Kos se oli? Ja daktan. Oli ne kaks osit. Joo. Ja sitten? Ja sitten se klotho. Aa. No hei miksi? No ketä sitten? Hmm. No klotho on tietenkin hyvää, ja se vaikuttaa semmoselta viisalta, ja semmoselta fiksulta. No tottakai, me ei niinku marry sen. Se on nyt ihan itsestäänselvyys. Mut kumman mennystä haluut tappaa? Kumpi niistä oli pahempi? Ehkä... Mä en muista kumpi niistä oli pahempi. Emmäkään. Mä sanoisin, että daktan oli pahempi. Mut se oli myös ehkä vain enemmän äänessä. Mut kumpi niistä oli? Emmä tiedä. Mä en siis muista yhtään. Mä sanoisin mun niinku mututuntuma olis, niinku marry klotho, fuck prannak, kill daktan. Mut onks se daktan nyt se poika, siis mies vai nainen? En mä tiiä. Musta se daktan oli pahempi. En muista yhtään. Ne oli niin samanlaisia. Mä en välihän, koska mä en niitä nimiä ikinä sille kiinnittänyt huomiota. Ei niin. Mä en ees tiedä onks ne oikein, mitkä me ollaan koko ajan sanoneet. Niin. No, marry se klotho ja vaikka tapetaan se kumpika siulla olis. Eli daktan. Ja sitten se prannak. Mä en muistelisin, että se nainen oli niistä se ilkeämpi ja inhoittavampi ja se mies oikeesti, koska mä ajattelin toisinpäin. Ah, koska mä en niin kuvitellut, tai mun omassa päässäni mä en niin kuin näe sen, että se mies oli enemmänkin, tai se veli, että se veli oli vaan niinku semmonen hän-ystäliä siellä takana. Että se ei niinku ollut semmonen... Aijaa, mä ajattelin just toisinpäin. Ai, no mut se voi olla, että mä kuvittelin jompikumpia jompikumpia. Niin. Mut jotenkin mä näin, että se nainen oli se ilkeämpi. Mut häijympiä me haluttiin kuitenkin tapata. Joo, häijympiä me haluttiin. Tähän niin, että häijympiä tapetaan. Kumpi se ikinä niistä olikin, niin häijympiä tapetaan. Mut kun jotenkin mun päässäni mä niin kuin näin sen naishahmona sen ilkeämmän. Niin. Niin siksi me varmaan, no me valitsimme sitten, joo. Häijympi dead. Jep. Okei, hyvä. Hyvä. Kiitos kaikille kuuntelusta. Seuratkaa meidän Spotify-kanava, jos tykkäsitte. Ja käykää seuraa Instagramissa satasivua podcast. Ja äänestämässä tätäkin superhyvää vaihtoehtoista. Jep. Näistä superhyvistä vaihtoehtoista myöskin. Jep, palataan ensi jaksossa. Jes, hei hei.